Jälki. Nyt piti saada pari onnistunutta janaa, ja kiitos loistavan vinkin ne saatiinkin aikaan eliminoimalla se väärä vaihtoehto pois. Tein Nitrolle janat niin että ne kulkivat tien vieressä sen suuntaisesti, noin metrin päässä tiestä ja hyppäsin tieltä suoraan janalle ja jatkoin metsään, eli käytännössä väärään suuntaan menevää jälkeä ei ollut + että koirakin ymmärtää jo sen verran ettei jälki tielle päin muutenkaan lähde. Itse jälkeä vain kymmenisen metriä ja sitten vahvistuksena keppi josta palkka. Näitä tein kaksi, ja ne onnistuivat hienosti sekä myötä- että vastatuuleen. Nitro nosti jäljet vauhdilla ja varmasti, ja kepitkin nousivat. Toisella jäljellä Nitro meinasi valita itse janan suunnan, ja oli lähdössä oikomaan metsään, mutta tähänkin sain hyvin puututtua -> mennään sinne suuntaan minne käsketään. Ja jäljet eivät olleet kuin 10-15 metriä janan alusta, joten näytettyyn suuntaan lähteminen tuotti myös nopean vahvistuksen jäljen löytämisen muodossa. Tokaan jälkeen olin tehnyt myös vahvasti tallatun kulman vähän ennen keppiä, tämäkin meni hyvin.
Sitten otettiin suoraan jäljen perään pudotetun esineen nouto. Tällä kertaa täysi 100 metrin matka hieman mutkittelevalla polulla. Jälleen kerran tuhatta ja sataa esineelle ja takaisin. No problemos.
Pienesine vielä jälleen kahden euron kolikolla. Tämäkin löytyi alle minuutissa, tosin jälleen yhdellä tiputuksella ennen luovutusta.
Esineruutu jälkeä vanhentaessa. Ruutu noin 30x50 metriä, molempien takakulmien luona koekokoiset esineet. Ruudun pohja oli varsinkin perällä vähän hankala, sammaleista kivikkoa jossa kasvoi pieniä kuusia. Ajatuksena oli nostaa vain toinen esine ja jättää siihen. Eka lähetys tyhjä, sitten nousi esine oikeasta takareunasta. Luovutus vaan oli aika huolimaton ja tässä jouduin puuttumaan kunnolla (joo, meinasi mennä hermo...) kun luovutuksessa tikkasi sormeen. Niinpä päätin nostattaa vielä toisenkin esineen jotta saataisiin onnistunut luovutus... Huono valinta, jälleen. Toinen oli sen verran vaikeassa paikassa että meni taas vähän junnaamiseksi. Kyllä se sieltä sitten lopulta tuli (hyvällä luovutuksella), mutta pitipä taas jankata...
Jälki oli 300-400 m pitkä, kolmella kepillä. Janalla tavalliseen tapaan lähti väärään suuntaan. Korjauksen jälkeen hyvin, vahvistuksena oli nameja. Vauhti ja intensiteetti oli nyt aika hyvät, varmaan pahimmat puhdit tuli purettua esineruudussa, joten into pysyi järjellisellä tasolla. Kulmissa (4) oli vahvisteena nameja, ja nämä sujuikin nyt ihan kivasti. Ekalla kepillä piti hetki taas miettiä, mutta muut nousivat varmasti ja hyvin. Alueella risteili paljon polkuja, mutta niiden ylityksistäkin selviydyttiin moitteetta.
On tässä välissä joitakin rutiinihaku- ja tottistreenejäkin takana, mutta ei niitä enää muista. Ja sitten ennen IPOR koetta tuli käytyä kuusi kertaa ketteryysesteillä Tampereella.
Pari päivää sitten etsintäkoepaikasta innostuneena vähän jälkeä piiitkästä aikaa. Ja samalla tuli tehtyä myös pudotettu ja pienesinekin. Sain puhuttua apurin matkaan, joten siis "vieraan" tallaama jälki. Pituutta 150 metriä, kolme keppiä. Jäljen vanhenemista odotellessa pienesine-etsintää kahden euron kolikolla. Nitro tuntui treenitauosta huolimatta tietävän hyvin mitä piti tehdä, ja kolikko löytyikin keskeltä ruutua puolessa minuutissa. Luovutuksessa pudotti tosin kolikon maahan. Ajattelin ottaa uusinnan ja tälläkertaa apulainen laittoikin kolikon tuulen yläpuolella olevaan reunaan ruudusta, paikkaan jossa oli tihempää aluskasvillisuutta. Tämä menikin vaikeaksi. Nitro paikallisti esineen kyllä jonkin ajan jälkeen, mutta tallasi sen vahingossa kasvillisuuden sekaan ja lopulta sammalpeitteen alle. Sen jälkeen sitä etsittiin kolmen hengen voimin, ja Nitro sen kuitenkin meistä lopulta löysi. Sitkeys palkittiin :)
Itse jälki meni tavalliseen tapaan. Janalla väärään suuntaan, sen jälkeen suht ok. Kulmissa sekoilua ja liikaa vauhtia. Vauhti tasoittui tosin paremmaksi loppua kohden. Eka keppi meinasi jäädä kun oli homma vähän unohduksissa, mutta en suostunut jatkamaan ennenkuin nosti kepin. Kepistä palkkaa. Sen jälkeen loput kepit nousivat taas tuttuun tapaan. Kulmat ja jana siis vaativat viilausta ennen koetta.
Jäljen jälkeen vielä pudotettu esine (heijastinpanta) jo melko hämärässä metsässä. Noutomatkaa varmaan jotain 50 ja sadan metrin väliltä. Meni tuttuun tapaan suvereenisti, ei ongelmia. Nitro kyllä jostain käsittämättömästä syystä tietää aina mitä tässä tulee tehdä...
Jälkitreenit aamutuimaan. Janoja 4 kpl, joissa aina melkein heti alussa palkkana oikeaan suuntaan lähdöstä keppi, josta ruokaa. Eka meni täydellisesti, tähän olisi voinut jättää ;D
Seuraavalla meni ensin jäljestä ohi, sitten takajäljelle ja vasta kolmannella yrityksellä löytyi oikea suunta ja keppi. Kolmannella bongasi kyllä jäljen oikeaan suuntaan, mutta sen verran vinoon että keppi jäi löytymättä - uusittiin siis tämäkin. Neljännellä taisi sitten taas mennä ensin väärään suuntaan, josta kyllä korjasi itse muistaakseni oikeaan suuntaan. Säätöä...
Illalla vierailemassa vieraassa hakuporukassa Nurmijärvellä. Periaatteessa sokkorata, mutta toivoin ekan maalimiehen ihan alkuun ja kaksi muuta loppupätkälle. Rata noin 250 metriä, paljon valmiita umpinaisia umpareita. Eka löytö koemaisesti palkatta umpparista, toka kiintorullalla myös umpparissa, mutta näytöltä palkka, ja vika suorapalkkana ihan vaan pressun alla. Piti katsoa tuleeko valeita kun on koemainen vieras tilanne, ja paljon tyhjiä. Ensin etukulmat, Nitro teki näihin hienot pistot, mutta löytöä ei tullut. Hetken jo pelkäsin että sinne jäi, mutta maalimies ei ollutkaan ihan kulmassa, ja nousi kolmannella lähetyksellä. Ilmaisu näytti onnistuvan ilman suurempaa empimistä, rullan tosin tiputti vähän ennen keskilinjaa. Hallinta ok. Sitten niitä tyhjiä. Nitro kääntyi yhtä tai kahta pistoa lukuunottamatta hienosti eteenpäin - hyvä! Eikä valeita. Vasemman puolen pistot näyttivät lyhyehköiltä, mutta radan "vinous" maastoon nähden taisi hämätä, sillä muut sanoivat koiran käyneen riittävän syvällä. Ja siltä puolelta tuli sitten löytökin jostain vajaa 200 metristä, viidenkympin syvyydestä putken mallisesta umpparista. Tässäkin ilmaisu ok, rullakin pysyi suussa loppuun asti. Näyttövauhti ehkä himpun hitaampi kuin ekalla, joten oli hyvä ylläri että täällä olikin palkka. Molemmilla näytöillä juoksin koiran mukana loppuun asti. Tulikohan tähänkin väliin vielä tyhjiä..? Muistaakseni. Sitten pisto oikealle reilussa 200 metrissä näytti tyhjältä, mutta kun koitin kutsua koiraa pois, jäi se jästipäisesti juoksemaan sille puolelle ollen ilmeisesti hajulla, koska sieltä se löytökin sitten tuli, suorapalkka ja frisbee löytyi :) Virheitä ei saatu provosoitua esiin, mutta ehkä hyvä näin.
Tottiksen sijasta tallasin Tuusulassa tänään jäljen. Tällä kertaa jätin ruoan laittamatta jäljelle, mutta sen sijaan laitoin vaikeiden paikkojen (janan jälkeisen alun ja kulmien) jälkeen kepin jonka kautta sitten palkka. Pituutta ei taaskaan ollut varmaan 150 metriä enempää, neljä keppiä ja kaksi suoraa kulmaa. Ikää puoli tuntia. Janalla taas vaikeuksia, mutta siitä kun päästiin niin kaikki kepit nousi hienosti. Jäljestys oli aika sählinkiä ekalla suoralla, mutta sen jälkeen parani huimasti ja Nitro jäljesti matalalla nenällä ja tarkasti, vaikkakin kovaa vauhtia. Hyvä fiilis jäi, kuitenkin, keppien kanssa oli tosi tarkkana.
Jäljen jälkeen vielä Marja ystävällisesti tallasi tottiskentän viereiseen metsikköön pienesineruudun, jonne jemmattiin 50 sentin kolikko niin etten tiennyt sen sijaintia. Ennen aloitusta poimin ruudun lähetysreunasta lasinsirun pois, ja tähän kohtaan Nitro vähän juuttui, mutta eteni siitä kuitenkin pikku hiljaa alueen takarajalle, josta varmasti ja nopeasti esineen bongasikin. Suuhun saanti oli hankalaa, ensin Nitro kuopaisi maata esineen ympäriltä niin että joutui etsimään sen uudelleen, sitten tippui vielä kerran palautusmatkalla suusta, ja jälleen etsittiin. Esine löysi kuitenkin mulle käteen ilman ylimääräisiä apuja ja sallitussa ajassa :)
Ennen hakutreeniä ajattelin reippailla ja käydä jäljestämässä, erinäisistä viivytyksistä johtuen kuitenkin ehdin tallata jäljen, mutta ajaminen jäi myöhemmäksi. Niinpä jälki jäi muhimaan viideksi tunniksi vilkkaasti kuljetulle alueelle. Ei hyvä.
Ylimääräinen hakutreeni jossa vierailevina tähtinä Elina Niemi bortsuineen ja kaverinsa. Nitro tokana radalle, etukulmassa umppari, josta varma kiintorullailmaisu extraherkkupalkalla. Pisto tosin oli vähän sinne päin; suoraan 30-40 m, sitten oikaisu radan suuntaisesti, ja viidessä kympissä taaksepäin kulmaan... Tokana maalimies hyvässä jemmassa kuusen alla. Nitro teki megasyvän piston jossa viipyi aika kauan, ja tuli lopulta rullatta laatikkona pois. Pistosta palkka ja uusi lähetys, josta sitten löytö. Ekalla lähetyksellä oli kuulemma mennyt kaukaa ohi, käynyt tosi syvällä ja paluureitti taas reilusti sivusta toiselta puolelta. Eli oli jättänyt maalimiehen laajan laatikon sisään. Tästä jälkikäteen Elina kommentoi että maalimiehen olisi voinut jättää nostamatta ja palkata hyvästä tyhjästä. Tätähän olen välillä harrastanutkin, ollen kuitenkin vähän epävarma onko se oikein vai ei... No joo, kuitenkin siis uusintalähetyksestä löytö, kiintorullalla, ok. Kolmas löytö oli L-pistona suorapalkalla, mutta osoittautui vaikeaksi. Nitro juuttui ensin puolimatkassa olleen ison kiven luo kiertäen sen ja palaten takaisin. Uudella lähetyksellä kääntyi lähes samassa syvyydesä ollutta polkua pitkin sivuun ja jälleen siis jäi lyhyeksi ja koira tuli pois. Tässä kohtaa pyysin maalimieheltä ääniavun helpotukseksi (minkä järkevyydestä usein käytettynä jälkikäteen keskusteltiin, mutta eihän meillä tätä yleensä käytetäkään), koska en halunnut kokeen alla alkaa junnaamaan ja painostamaan koiraa. Mielestäni kuitenkin tässä kohtaa järkevä ratkaisu, vaikka tosiaan noita ei munkaan mielestä pidä usein käyttää kun tulee vaikeaa. Sitten tyhjä, se oli hyvä ja siitä palkka. Hiphei-maalimies suorapalkalla, ok, ja vielä loppuun puolipako yliheitolla ja suorapalkalla. Nitro tuntui olevan aika janoinen ja poikki tämänkin jälkeen, saa nähdä miten huomisella koeradalla käy... Jostain syystä Nitro tuntuu reagoivan aiempaa voimakkaammin lämpimämpiin päiviin.
Hakutreenien jälkeen ajelin aamupäivällä tallatun jäljen luo. Riskillä mentiin kun ei ollut mitään tietoa minkälainen armeija siellä oli tallustellut tässä välissä. Jälki oli merkkaamaton, ehkä 300-400m pitkä, neljä keppiä, neljä suoraa kulmaa joissa nameja, heti janan jälkeen piilossa yksi namipurkki jäljellä, ja jälki päättyi myös purkkiin. Kepeiltä tarkoitus palkata omasta taskusta ruoalla. Virhe nro 1: käytin polkua janana... Siitä oli toki tässä välissä saapastellut paljon ihmisiä, joten koko polku oli jälki, jota Nitro toki käskyllä sitten yritti sitkeästi jäljestää. Pienellä avulla sitten löydettiin oikea aloituskohta ja heti sen jälkeen tullut namipurkki. Kerran alkupätkällä hukattiin jälki, ja selvittiin sille takaisin vain omien hatarien muistikuvien pohjalta, tässä vaiheessa kotiin lähtö vaikutti parhaalta idealta. Päästiin kuitenkin jatkamaan, ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin loppuun asti, vaikka yhtään suoraa kulmaa en nähnyt Nitron suorittavan. Tiesin sen olevan suunnilleen jäljellä vain siitä että ajoittain se löysi maasta mun kylvämiä nameja. Joopa, kaikki neljä keppiä vaan jäi sinne... Jotkut niistä onnistuin näkemään kun kävelin yli, Nitro ei reagoinut mitenkään. Niinpä kotimatkalla päätin että korjaussarja täytyy tehdä heti eikä joskus, kun vielä keppipalkaksi tarkoitetut nakitkin olivat taskussa edelleen.
Pysähdyin siis kotimatkalla vielä yhden metsän viereen, kävin tallaamassa n 50 metriä jälkeä jonne laitoin kaksi keppiä, hain koiran ja mentiin hommiin. Jana meni nyt paremmin, tosin suunnan valinnassa jälleen vaikeuksia. Ekalla kepillä koira meni ilman mitään reagointia yli. Pysäytin ja odotin, palasi taaksepäin ja ajoi uudestaan yli. Kolmannella kerralla tuntui kepin kohdalla joku lamppu syttyvän ja epävarman näköisenä tarttui keppiin, josta heti kehu ja kepin vaihto mun luona nakkeihin. Tämän jälkeen muisti oli palannut ja toinen keppi nousi varmasti ja ongelmitta. Pieni koira oli unohtanut keppien idean tässä välissä... Onneksi tuli tehtyä tuo korjaus. Ja taas tuli muistutus siitä että kun jäljellä on ruokaa, kepit jää. Pitänee ruveta palkkaamaan vaikeat kohdat kepillä, ja sen kautta palkka.
Pitkä päivä, ja huomenna tiedossa toinen...
Joopa, taas on jäänyt rästejä... Viime viikolla kettisteltiin perjantaista koitosta varten vielä maanantaina ja torstaina. Lähinnä pöytiä, pari toistoa pituutta kuormalavoilla ja torstain treenissä kerran läpi muutkin kettisesteet. Treeni alkoi sujua tosi hyvin, juuri ajoissa. Ja tuloksiakin tuli, niinkuin kuulumisia-osiosta voi kurkata.
Lauantaina tehtiin hetken mielijohteesta eka jälki pitkään aikaan. Huonosti varustauduttu kun ei ollut parempia nameja kun autossa puoli vuotta olleita Natural Menuja, niitä pieniä pätkiä eri kohdissa jälkeä. Jäljen päässä tällä kertaa tennispallo, ja kepeiltä (2) leikkipalkka. Jälki itsessään ehkä 100 metriä metsässä. 50m - suora kulma - 50m. Jana 20-30 m, vastatuuli. Nitro lähti janalla vähän vinoon, mutta nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan. Vähän sählinkiä työskentelyssä, ja kulmassa arpomista (siinä ei ollut nameja), mutta molemmat kepit nousi varmasti ja loppuunkin päästiin. Ehkä seuraavan kerran vähän suunnitelmallisemmin =)
Kirpeässä ja tuulisessa aamussa pitkästä aikaa jälki. Ideana treenata kulmia ja janaa, joten keppejä ei tällä kertaa ollenkaan. Heti janan aloituksen jälkeen ruokaa noin viidellä askeleella, samoin joka kulman jälkeen. Neljä suoraa kulmaa. Ikää jäljellä noin puoli tuntia. Vaikeusastetta tuli aika paljon, sillä hetki mun jälkeen janan poikki menevää polkua pyyhälsi kolmen ihmisen ja kahden irrallisen koiran lauma, ja viimeisen kulman läpi poikittain taasen käveli mies parin dobberin kanssa. Huoh. Tulipahan treenattua harhojakin sitten.
Nitro lähti janalle hyvin, mutta toki tarrautui polkuun josta ihmiset olivat kävelleet. Tässähän tietysti tekikin ihan oikein, jälki kun jälki. Olisin voinut tajuta jo valmiiksi lähettää polun takaa. Lähetin polun päältä uudestaan janalle, ja nyt löytyikin oikea jälki ja oikea suuntakin jopa. Nitro lähti ajamaan jälkeä hyvällä intensiteetillä, ja ruokakin kelpasi. Eka kulma meni tosi hyvin, tokalla tuli vähän pyörimistä, kolmas taas ihan ok. Vähän ennen neljättä kulmaa tuli vastaan dobberityypin harhajälki, johon juuttui hetkeksi, ja jouduin estämään liinasta sinne jatkamisen. Ratkaisi sitten tilanteen löytämällä alkuperäisen jäljen uudestaan, ja itse kulma meni tosi hyvin. Hetken päästä tästä löytyikin lopusta purkillinen ruokaa jemmattuna kumpareen taa.
Pitänee toistaa kulmatreeni ilman harhoja vielä :) Koirien jälkiin ei onneksi reagoi, selvästi hämääntyi vain niissä kohdin missä ihminen oli mennyt jäljen poikki. Kyllähän noita harhojakin pitää reenailla, sinänsä ihan hyvä. Tosin vähän turhan vaikeaa kun harhat olivat ihan saman ikäisiä kuin oma jälki.
Viimeistelytreeni ennen sunnuntain koitosta. n 200 metrin jälki, kolme keppiä ja kaksi kulmaa. Yritin vahvistaa oikeita asioita ja saada aikaan onnistuneen treenin, ja kerrankin onnistuin =)
Janalla on viimeaikoina ollut ongelmia lähteä oikeaan suuntaan, joten varmistelin onnistumista Katjan vinkkien mukaan leikkaamalla janan siten että janan ja jäljen oikean suunnan kulma on enemmän kuin 90 astetta. Jälki meni sen verran puun takaa ettei Nitro myöskään päässyt oikaisemaan sinne. Lisäksi vahvistukseksi janalta oikeaan suuntaan lähdöstä piilotin n 5 metriä janalta eteenpäin jäljelle kasvillisuuden sekaan pienen ruokapurkin jossa herkku-Kitekattia. Sijoitin tämän vielä niin että oli vähän kuopassa että ilmavainun saaminen tästä olisi epätodennäköistä. Nitro lähti hyvin janalla, vähän normaalia rauhallisemmin. Ihan loistavasti tällä kertaa bongasi jäljen, lähtien oikeaan suuntaan tarkasti jäljestäen. Tässä tuo ruokapurkkiylläri tuli parhaaseen aikaan. Eikä Nitro edes huomannut sitä itse, joten ei sen takia oikeaa suuntaa valinnut. Pääsin leikkimään yllättynyttä: "Hieno tyttö, hei katopa mitä täällä on, hitsi vie!" Sitten jatkui suoraa, n 50 metrin päässä eka keppi. Nitro ilmaisi tämän hyvin ja sai siitä makkaraa. Sitten jonkin matkan päässä suora kulma. Nämähän ovat myös välillä olleet vaikeita, joten tein siihenkin Kitekat-vahvistuksen. Reilu metri kulman jälkeen kannon takana ruohikossa jemmassa oli uusi ruokapurkki. Nitro stoppasikin kulmaan ja jäi pyörimään. Välillä jopa passivoitui eikä edes etsinyt. Odotin rauhassa mitä koira tekee, ja yhtäkkiä se laskikin nenän maahan, tarkasti jäljen suunnan ja bongasi kulmasta oikean suunnan. Tässäkin taas tuo ruokapalkka tuli loistavaan kohtaan, heti tuon kulman ratkaisun jälkeen. Nitro jäljesti kaiken aikaa juuri hyvällä tempolla, rauhallisesti mutta varmasti. Olin tehnyt yhden källin lisää: jälki meni puolisen metriä korkean kiven yli, tässä kohtaa joka askeleella metwursteja. Kiven kohdalla Nitro oli ensin ihan pihalla, kunnes metwurstin hajun voimalla bongasi jäljen jatkuvan kiven reunaa ylös. Sitten meni hyvin perästä ja jatkoi jäljestystä ongelmitta. Kohta tuli taas keppi, hetki kiven ja polun ylityksen jälkeen. Ensin katsoin että keppi meni ohi, mutta samalla Nitro tuli oikean kepin kohdalle ja nosti sen hyvin. Makkarapalkka. Sitten kohta kulma, jossa luulin että Nitro hukkasi jäljen, mutta olikin ihan oikealla tiellä, huomasi itsevarmasta vedosta. Loppukeppi jonkun matkan päästä, nousi myös ongelmitta ja palkaksi vielä taskusta kissanruokapurkki.
Harvinaisen onnistunut jälki, jossa molemmilla oli kivaa ja pääsin aidosti olemaan iloinen koiran suorituksesta :) Taskusta löytyi vielä loppupalkaksi pallo. Paras mahdollinen viimeistelytreeni, ainakin molemmille jäi hyvä mieli. Liikoja en sunnuntailta silti tällä treenimäärällä odota, jos nyt edes jokusen pisteen jäljeltäkin saisi.
Marja oli tallannut meille 100 m jäljen jossa kaksi kulmaa, muutama metwurstinokare siellä täällä ja kolme keppiä.
Nitrolla oli ainakin hauskaa kun oltiin jäljelle lähdössä. Yritti varastaa jälkiliinavyyhden kädestä ja alkoi taistella siitä hullun lailla. :) Itse jäljestys oli kyllä aika syvältä. Janalla lähti taas väärään suuntaan, ja itse jälkikin oli aikamoista säätämistä ja siksakkia. Kaksi ekaa keppiä nousi kuitenkin suht kivuttomasti, eikä ainakaan ekassa kulmassakaan ollut suurta ongelmaa. Myös puunrungon ylitys sujui ongelmitta. Tokan kulman kieppeillä tai sen jälkeen jälki jatkui polun yli tiheämpään metsään, ja tässä kohtaa Nitro hukkasi jäljen ja pyörittiin molemmat ihan eksyneinä pitkän aikaa. Lopulta käyskenneltiin siksakkia niillä tienoilla missä jälki meni. Ajoittain Nitro nappasi selvästi ilmavainua loppukepistä, ja lopulta saatiin jopa muutaman metrin jäljestyskin ennen keppiä. Aika surkea esitys.
n 150 m jälki neljällä kepillä ja yhdellä kulmalla. Jana n 20 metriä. Pääsääntöisesti makkaraa kepeiltä, muutama yksittäinen siellä täällä lisäksi. Nitro lähti etenemään janalla määrätietoisesti, reippaasti ja suoraan, mutta otti takajäljen. Jouduin kutsumaan koiran takaisin ja lähettämään oikeaan suuntaan. Nyt Nitro lähti hyvin ja itsevarmasti jäljelle. Alussa pyrki häsäämään ympäriinsä, mutta parilla liinanyppäisyllä sain korjattua työskentelyä paremmaksi ja nyppäysten jälkeen kehuinkin kovasti kun lähti itsevarmasti suoraan eteenpäin. Tämän jälkeen työskentely oli tosi hyvää, ja jokainen keppi nousi hienosti. Kulmassa oli vähän arpomista.
Janatreenejä tarttee tehdä.
Tottiksen aikana vanheni reilu 100m jälki. Metsä oli tosi huonoa, rutikuivaa jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta. Kolme keppiä ja kaksi suoraa kulmaa, muutamia nameja ripoteltu jäljelle. Kepeiltä makkaraa taskusta.
Nitro eteni janalla hyvin, tarkisti takajälkeä kääntyen sitten oikeaan suuntaan. Eka keppi nousi ok. Kulmassa nameja, joten ihan ok meni, ison polun ylitys tällä kertaa aika varmasti. Toinen kulma myös hyvä. Kakkoskeppi oli jonkun matkaa tästä kulmasta. Siinä Nitro oli (tuulen takia?) vähän sivussa jäljeltä, ja huomasin kepin jäävän. En kuitenkaan alkanut vaatia sen nostoa, sillä Nitro ei selvästi huomannut koko keppiä, vaan jatkoin eteenpäin. Loppukeppi nousi hyvin.
Noiden jäävien keppien kanssa en oikein tiedä miten pitäisi toimia. Toisaalta en näe mitä sillä saavutetaan että koira pistetään palaamaan kepille ja nostamaan se... Eri asia tietysti jos koira olisi huomannut sen ja silti jättänyt reagoimatta.
150m jälki jonne kylvetty muutamia aamuruokanappuloita sinne tänne (+kulmaan) jotta nenän saa paremmin pysymään maassa. Ikää n 45 minuuttia. Yksi 90 asteen kulma ja kolme keppiä joista oli tarkoitus antaa makkaraa palkaksi, mutta makkarat jäi autoon ;) Palkaksi siis keppileikkiä paremman puutteessa. Jana n 15 m.
Nitro lähti taas janalle hyvin, ja jälkikin löytyi taas kivasti ja oikeaan suuntaan. Heti kun jäljellä oli jokunen nami, nenä pysyi paljon paremmin lähellä maata koko jäljen ajan. Tällä kertaa olin vaihteeksi krepannut jäljen jotta pystyn paremmin seuraamaan jäljellä pysymistä. Kaikki kolme keppiä nousi hyvin, ja kulma myös ok. Ei ihmeitä huomautuksia. Polun ylitykset ja muutkin vähäkasvilliset kahdat näyttäisivät aina olevan vähän vaikeita, niissä tulee aina vähän arpomista. Täytyy kattoa putosiko keppimotivaatio taas kun jäljellä oli namia ja kepeillä ei, vai onnistuinko palkkaamaan leikillä tarpeeksi hyvin.
Teinpä testin. Talloin sateiseen ryteikköiseen metsään 300 metrin jäljen reilun 20 metrin janalla kolmella kepillä ilman nameja. Kepeiltä makkaraa taskusta. Ikää ehkä 30 minuuttia.
Nitro lähti janalla hyvin etenemään, mutta lähti määrätietoisesti takajäljelle niin että jouduin lopulta pysäyttämään. Sen jälkeen meni ihan sähläykseksi, kauhea kiire, muttei mitään malttia pysyä jäljellä. Lopulta olin itsekin ihan eksynyt missä jälki meni ja lähetin pari kertaa uudestaan janamaisesti etsimään jälkeä. Yhtäkkiä se löytyikin ja melkein samantien myös eka keppi, joka nousi hyvin, en olisi itse huomannut. Sitten taas vauhdilla eteenpäin, hetken päästä 90 asteen kulma ok. Ajoittain olin ihan varma että ollaan ihan hukassa, mutta sitten taas Nitro nosti kepin. Eli jäljellä oltiin kuitenkin. Siitä eteenpäin menikin taas paremmin, tosin vauhti on niin kova kokoajan että ajautuu helposti sivuun jäljeltä ja siitä tulee sähläystä. Toisaalta jos liikaa yritän jarrata liinasta alkaa pyörimään. Toisin sanoen, itse jäljestys oli syvältä, mutta kaikki kepit löytyi...
Metsässä, jana n 20 metriä, jäljellä ikää 35 minuuttia. Kolme kulmaa joista yksi hieman loivempi ja yksi jyrkempi kuin 90 astetta. Nameja (=aamuruokaa) vain muutamassa paikassa. Neljä keppiä joilta makkaraa palkaksi, loppukeppi ruokapurkin päällä. Kokonaispituus noin 150-200 metriä.
Nitro lähti janalle vauhdilla ja itsevarmasti ja bongasi jäljen hyvin. Parin metrin jälkeen oli muutama ruokanappulakin varmistukseksi. Eteni todella itsevarmasti mutta kuitenkin nenä aika hyvin maassa vaikka kasvillisuutta oli paikoittain runsaasti. Ensimmäisen kepin kohdalla pysähtyi pyörimään ja tarkentamaan, mutta keppi nousi hyvin ilman apuja. Kepiltä lähti etenemään sen verran kovaa, että ilmeisesti hetken päästä eksyi sivuun jäljeltä jonkin verran, bongasi sitten kuitenkin tuulesta hajun jäljen namikohdasta ja korjasi sinne. Toka keppi taisi kuitenkin jäädä siihen väliin missä ei oltu jäljellä. Jatkoi taas varmasti, ensimmäinen kulma, pienen tarkennuksen jälkeen ok. Sitten mentiin taas hyvällä tempolla eteenpäin. Loivassa kulmassa huomasin yhtäkkiä puolen metrin päähän kulmasta ilmestyneen kaksi polkupyörää, joten oletettavasti jälkeäkin oli käyty tallomassa. Nitro ei kuitenkaan ottanut mitään häiriötä, pysyi oikealla jäljellä eikä näyttänyt mitään merkkiä että edes huomaisi polkupyöriä. Hieno koira! Sitten terävämpi kulma, tässä jälleen tarkennuksia, sitten ok. Jonkun matkaa vauhdilla edettyään, juuri kun aloin epäilemään onkohan koira edes jäljellä, Nitro bongasi vauhdista kepin tuoden sen minulle ennenkuin ehdin huomaamaankaan. Hyvä homma! Sitten taas suoraa. Nitro ei ole tottunut purnukoihin jäljellä, joten loppukeppi ruokapurkin päällä ei herättänyt mitään kiinnostusta, kompastuin siihen melkein itse. Pyysin käskyllä Nitroa nostamaan kepin, ja ilme oli yllättynyt kun purkista löytyi tämän jälkeen loppu aamuruoka :)
Ikää n 40 min, ikävän kova tuuli. Aamuruoka jälleen kylvetty jäljelle, kepeistä makkarapalkka taskusta. Jälki lähti tällä kertaa tilanpuutteen takia vain pari metriä janan alusta. Muutenkin koko jälki oli maaston mukaan tehty ahtaaseen tilaan leveän hiekkakävelytien molemmin puolin. Alku oli pitkässä heinässä, siirtyen lähes heti ajetulle nurmelle. Nameja vasta nurmen alusta. Ensin suoraa viitisentoista metriä, sisältäen polun ylityksen (tässä Nitro vähän arpoi) sitten 90 asteen kulma oikealle ja suora sisältäen tuon hiekkatien ylityksen, ruokaa kokoajan. Ylitys meni hyvin. Sitten kulma vasemmalle, ja hetki sen jälkeen namiton pätkä. Nyt tuo namiton osuus meni hyvin ja varmasti, mutta sen loppupuolella ollut keppi ei tällä kertaa saanut mitään reaktiota aikaan, vaan piti pysäyttää koira ja vihjata "tuo" käskyllä. Sitten vielä suoraa nameilla, sisältäen pienen polun ylityksen (joka nyt meni paremmin). Loppukeppiä ennen taas namiton pätkä. Loppukepin merkkasi, mutta piti taas kehottaa tuomaan.
Nyt rupeaa tosissaan näkymään tuo että kepit unohtuu kun on ruokaa itse jäljellä, pitää näköjään keskittyä kuitenkin pääasiassa kepeillä palkkaukseen. Ehkä alan kuitenkin enemmän tekemään sellaisia jälkiä joissa ruokaa on vaan vaikeimmissa paikoissa ja kepeillä...
Jälleen aamuruoka tarjoiltiin jäljeltä, seassa myös lihapullan paloja. Jälki reilut 100 metriä suopohjalla, jana umpimetsässä, jälki alkoi reilun 10 metrin päästä janan lähetyksestä. Yksi suora kulma ja lopussa keppi. Ikää jäljellä tällä kertaa vain reilu puolisen tuntia.
Nitro lähti jälleen hyvin janalla etenemään, tosin nenä aika korkealla. Tällä kertaa olin tehnyt kokeeksi niin ettei janan kohdilla ollut nameja, vaan namit alkoivat vasta n 10 askelta janalta poistumisen jälkeen. Kaikesta huolimatta Nitro bongasi jäljen jälleen varmasti ja lähti määrätietoisesti etenemään. Tästä sitten palkaksi löytyikin jo ruokaa askeleilta. Nyt Nitro rauhoittui hyvin syömään askel askeleelta ja eteni matalalla nenällä. Eka namiton pätkä tuli vastaan noin 40 m etenemisen jälkeen. tämä meni vielä hyvin. Sitten taas nameja ja pienen suo-ojan ylitys, ok. Sitten toinen namiton pätkä, tässä Nitro oli selvästi huolettomampi ja eksyi vähän jäljeltä sivuun, jäi pyörimään lopulta passivoituen kun en päästänyt sinkoilemaan minnekään. Jouduin painostamaan koiraa etsimään jäljen uudestaan, ja lopulta se löytyikin, ja samasta kohtaa namitkin jo jatkuivat. Sitten tuli suora kulma, tarkisti suunnan hienosti. Jälki johti tirisevän märälle suokankaalle, jossa loppupätkä ilman nameja ja keppi. Heti kun olen korostanut jäljen merkitystä paremmalla palkalla itse jäljeltä, keppien merkitys vähenee näkyvästi. Nytkin nappasi kepin heti suuhun, mutta oli sen näköinen että olisi tiputtanut sen ja jatkanut matkaa jos en olisi hihkaissut tuomaan. Mielellään kuitenkin leikkii kepin kanssa, mutta ilmeisesti ruokapalkka on suurempi. Täytyy seuraavalla kerralla taas palkkailla myös kepeistä jollain herkulla.
Emännän kesäloman kunniaksi käytiin syömässä liotettu aamuruoka jäljeltä. Tavoitteena tehdä tehokuuri näin tällä viikolla. Jälki ajellulla nurmikolla, noin 100 metriä, pääasiassa nappuloita askelilla, pari pätkää ilman. Yksi s-mutka, suora kulma ja lopussa keppi. Hieman haittana ekalla suoralla voimakas sivutuuli. Jälki alkoi n 10 metriä janan alusta.
Janalla Nitro eteni hyvin ja määrätietoisesti bongaten jäljen helposti. Kymmenen ekaa askelta meni ennenkuin pääsi kunnolla jäljen rytmiin, sitten ajoi tasaisesti, eksyen sivutuulen ansiosta helposti kuitenkin sivuun jäljeltä. Lyhyellä nurmella ajoi kuitenkin hyvin ja tarkasti matalalla nenällä, ja ruokakin tuli syötyä. S-mutka meni hyvin. Namiton pätkä sai aikaan suunnan tarkastuksen pyörähtämällä, mutta jatkoi sitten hienosti oikeaan suuntaan ja löysi taas hetken päästä namit. Kerran pysähtyi ihmettelemään, mutta kun olin itse passiivinen, jatkoi jäljestystä. 90 asteen kulma; tarkisti hyvin suunnan, ei ongelmaa. Sitten taas namiton pätkä, vähän ihmetystä, ja työskentely jatkui. Hännän heilumisesta huomasi kun namit taas jatkuivat. Ennen keppiä 5-10 namitonta askelta. Nyt kun oli niin orientoitunut etsimään ruokaa, käveli ensin kepistä yli ja pysäytin liinalla. Sitten malttoi huomata kepin, ja toi sen hyvin. Palkaksi keppileikkiä.
Kehuin hiljaa koiraa kun ajoi rauhallisesti ja tarkasti, ja Nitro tuntui vastaavan tähän hyvin ja epävarmuus väheni. Täytyy pitää mielessä.
Aika samalla idealla kuin edellinenkin, mutta vanheni pidempään eli reilun tunnin. Pituutta sadan metrin tienoilla, kolme keppiä, joista kustakin lauantaimakkarasiivu palkaksi. Tällä kertaa kulmia taisi tulla jopa kolme kun sijoituspaikka oli vähän ahdas. Kulmissa ja muissa vaikeammissa kohdissa nameja. Tällä kertaa jälki lähti janalta vasemmalle, kun tajusin tuossa eilen että se on tainnut kaikissa treeneissä tähän asti lähteä oikealle...
Janalta taisi tulla pienoinen myötätuuli jäljen suunnasta (etäisyys n 6 metriä), ja Nitro olikin jo lähetyspaikalla nenä pitkällä ilmaa haistellen. Tää oli meidän hienoin jana ikinä. Nitro lähti määrätietoisesti ja suoraan, tehden jäljen kohdilla 90 asteen käännöksen ja jatkaen suoraan jäljestäen pysähtymättä. Vauhtia oli taas melkoisesti, ja varsinkin alussa sain jarrutella tosi reippaasti. Ilmeisen helpolta tuokin vaikutti vauhdista päätellen vaikka ikää olikin enemmän. Ensin oli pitkä suora, jossa keppi loppupäässä, kepillä ei ongelmia. Sitten hetken päästä 90 asteen kulma ja jonkin matkan päässä toinen. Toisessa Nitro taisi vähän varmistella, mutta muuten selvitti ne kivasti. Nameja ei kyllä niistä syönyt paria yksittäistä lukuunottamatta. Sitten vaikeampaa suoraa, kuiva havunneulasten peittämä maa ilman kasvillisuutta. Tässä vauhti vähän hidastui, mutta siitäkin selvittiin. 2. keppi, ei ongelmia. Vielä yksi suora kulma, ja loppukeppi, ei ihmeitä ongelmia.
Tuo kepeiltä palkkaaminen, kuten arvata saattaa, lisää vauhtia ja jälki mennään läpi kiireellä jotta ehtii äkkiä kepiltä kepille. Pitäis vissiin kääntää kaavaa välillä vähän ja pistää jäljelle makkaraa ja antaa kepeistä vaan pari Natural Menua. Tällä hetkellä varsinkin korkeassa kasvillisuudessa jäljestys on sellaista hätäistä siksakkausta...
Suopohja, ikää vain 20-30 minuuttia, pituutta vajaat sata metriä. Suht suoraa, yksi suora kulma, kolme keppiä, nameja vaihtelevasti. Kepeiltä makkarasiivu palkaksi.
Jälki oli niin nuori ja alusta pehmeä että taisi olla helppo homma. Kuitenkin varmaan pisin jälki tähän asti, ja vähiten nameja. Olis voinu tehdä pidemmänkin. Janalla mokasin itse lähettäen väärästä kohtaa, joten jälki jatkui melkein janan suuntaisesti (4-5m janan alun jälkeen). Hyvin se kuitenkin löytyi, ja Nitro lähti ekan namin syömisen jälkeen ajamaan sitä aika kovaa. Sai taas jarrutella liinasta. Näköjään tuo nenän maavara on täysin kasvillisuudesta riippuvainen, korkeammassa kasvillisuudessa ajaa korkeammalla nenällä, ja taas jos mennään nurmikolle tai pellolle, nenä putoaa alemmas. Eka keppi tuli yllättävän nopeasti tolla vauhdilla edetessä, se vaan jälkeä tallatessa tuntuu pidemmältä matkalta kun laskee askeleita ja kylvää mahdollisia nameja... Mutta keppi ilmaistiin hienosti ja ongelmitta. Tokalla pätkällä taisi olla taas yksi puunrungon ylitys, ei ongelmia. Tokasta kepistä Nitro meni vähän ohi pysähtyen kuin seinään ja palaten vähän taaksepäin paikallistamaan keppi, ilmaisu ok. Seuraavalla pätkällä oli kulma. Siitäkin Nitro meni puolisen metriä ohi, mutta tarkisti suunnan nopeasti ja jatkoi taas nelivedolla eteenpäin. Ylitettiin kosteampi pätkä suota myös hyvin. Sen jälkeen viimeinen keppi, ei ongelmia, tämänkin bongasi ylitettyään sen ensin. Kepit säilyi tällä kertaa ehjinäkin :)
Ensi kerralla (huomenna) pitää kyllä tehdä pidempi jälki nyt kun noita namejakin näköjään kestää vähentää pikkuhiljaa. Ja ehkä vanhentaa sitä vähän lisää että työ muuttuisi tarkemmaksi.
Tällä kertaa pientä janatreeniä. Tein neljä lyhyttä suht suoraa (n 20m) jälkeä joista eka n metrin päässä janan alusta, toinen kahden metrin, kolmas kolmen, ja neljäs neljän. Kaikilla jäljillä nameja, kymmenen viimeistä askelta ilman nameja ja lopussa keppi. Tällä kertaa taskussa neljä lauantaimakkarasiivua, yksi kustakin kepistä palkaksi. Jäljillä ikää puolisen tuntia.
Ekalla janalla Nitro sinkosi eteenpäin yllättävän hyvin, eikä huomannut metrin päässä kulkevaa jälkeä. Pysäsytin liinalla, ja takaisin palatessaan huomasi jäljen. Jäljesti aika kivasti ja rauhallisesti, tässä jäljessä oli pieni mutka jota joutui hetken tarkastamaan jatkaen sitten itsevarmasti etenpäin. Keppi nousi ennenkuin ehdiin huomaamaankaan.
Toka meni muistaakseni kaikin puolin hyvin. Jälki löytyi janalta ekalla yrityksellä, ja keppi nousi ongelmitta (paitsi että taisi mennä poikki kun Nitro puraisi sitä...).
Kolmas meni myös hyvin. Matkalla puunrungon ylitys jota tarkisti vähän, mutta ratkaisi tilanteen hyvin.
Neljännellä janalla otti takajäljen jostain syystä (ekaa kertaa), ja jouduin pysäyttämään. Sitten bongasi jäljeltä namin ja jatkoi oikeaan suuntaan. Loppu ok.
Janahomma näyttää ihan hyvältä, pikkuhiljaa kasvatetaan irtoamismatkaa. Hyvää oli myös että Nitro ei tällä kertaa reagoinut mitenkään näkyvästi namien loppumiseen, vaan jatkoi jäljen ajoa samalla tempolla. Kepit bongattiin myös hyvin, tosin pureskelua tarttee vähän hillitä :)
Lopuksi tehtiin myös yksi kapea esinekaistale isolla motivaatioesineellä ryteikköiseen maastoon, tässä ei ihmeitä huomautettavaa.
Nurmikentälle n 40-50m. Nameja (ihan pieneksi pilkottuna) lähes joka askeleella, välissä pari namitonta pätkää. Muuten suora mutta yksi kaari joka palasi takaisin suoralle linjalle. Lopussa keppi.
Nitro lähti "janalla" hirveällä innolla etsimään jälkeä. Siitähän se löytyikin, nyt mutusti namejakin enemmän kuin viime kerroilla. Kiire kuitenkin tuntui olevan eteenpäin. Sen takia ei varmaan nykyään syökään metsässä olevia nameja - hidastaisi liikaa kun joutuisi kaivamaan niitä kasvillisuudesta. Tuossa nurmikolla kun muutenkin ajaa matalammalla nenällä voi namitkin napsia matkalta.
Jälkeä tallatessani olin katkaisut loppuun tulevan kepin pienemmäksi ja heittänyt ylimääräisen kepinpätkän pusikkoon n 5 metrin päähän jäljestä. On sillä tarkka nenä. Pusikon kohdalla ryykäsi väkisin pois jäljeltä ja kaiveli kuumeisesti pusikkoa. En meinannut millään saada koiraa pois sieltä. Hirveällä nelivetosudituksella pyrki etsimään keppiä... Ainakin keppimotivaatio on kunnossa :D
No, päästiin kuitenkin jatkamaan. Joissain kohdissa, oletettavasti niissä namittomissa, pyörähteli vähän eestaas ennenkuin jatkoi. Kaarteessa ei ollut ongelmaa. Samoin lopun keppi ilmaistiin hienosti.
Motivaatio tuntui ainakin nyt olevan kiva, mutta kauhea kiire tuntuu olevan jonnekin.
Ja taas kaikki oli nopeasti ohi, (kuten taannoin hakumetsässäkin) ja kotona ei mahaoireita enää ollut. Ihme juttuja... Nitro on kuitenkin aina ollut vahvavatsainen, eikä mitään tällaista ole ollut. Eikä tässä treenissä tosiaan ollut mitään painettakaan mihin voisi reagoida.
Nitro lähti heti janalla etenemään ja jälki löytyikin parin metrin päästä. Alussa söi pari namia, sitten lähti taas ajamaan tasaisesti. Läähätyksen takia nenä oli aika korkealla, ja meno näytti siltä ettei haistelisi ollenkaan, mutta tarkasti tuo jäljellä pysyi. Parissa kohtaa pysähtyi tarkistelemaan, ja yhdessä kohtaa selvästi alkoi jo kyllästyä ja piti kehottaa jatkamaan. Lopussa poimi taas kepin itsenäisesti.
Tänään eilisestä ärsyyntyneenä vaihdettiin taas lajia ;) ja käytiin tekemässä jälki. Ekaa kertaa sateella. Metsässä, pituutta n 60m, ikää puoli tuntia. Välissä kolme kymmenen askeleen mittaista namitonta pätkää, ja muutenkin namit pilkottu pieneksi (Natural Menu 1/6 paloja), jäljen lopussa keppi.
Janalla Nitro etsi kivasti, tosin ei osaa vielä irrota minusta paljoa, eli kuljen parin metrin päässä perässä. Jälki löytyi pienen hakemisen kautta. Nameja ei tällä kertaa montaakaan syöty, vaan Nitro painoi tasaisen varmaa tahtia, kuitenkin askel askeleelta. Yhdessä kohtaa namien loppuessa pysähtyi tarkistelemaan, mutta muissa kohdissa ajoi eteenpäin kuin höyryjuna ja koko jälki oli käyty läpi alle minuutissa. Lopussa joutui hiukan paikantamaan keppiä, tuonti ok.
En tiedä onko tuo märkä maa niin helppoa, vai mistä moinen tahti. Nyt pitää saada pituutta lisää.
Kaksi jälkeä suunnilleen myötätuuleen, n 50 m kumpikin. Vähäkasvisessa rutikuivassa kangasmetsässä. Lähetys janalta, ikää jäljellä melkein pari tuntia. Pari ihmistä kulki perässä, ei näyttänyt häiritsevän.
Ekalla jäljellä nameja joka askeleella, lopussa keppi. Nitro lähti kivasti, välillä pientä pyörimistä, mutta jatkoi hyvin itse. Läheskään joka namia ei ottanut. Pieni puunrunkokin ylitettiin ongelmitta. Lopussa nappasi vaistomaisen näköisesti kepin suuhunsa, ja kun hihkaisin "hyvä", katsoi mua vähän hämmästyneenä ja toi sen hienosti. Ihan kuin olisi ihmetellyt "mistä tää keppi mun suuhun ilmestyi.." Keppileikki palkaksi loppuun.
Toka jälki heti perään. Muuten samanlainen, mutta lopussa namiton pätkä ennen keppiä. Meni yhtä nätisti kuin edellinenkin. Loppua lähestyttäessä kuitenkin pysähtyi kysellen apuja. Ihmettelin mikä tuli, ja olin passiivinen. Välillä yritti ryysätä eteenpäin, mutta koska ei ollut ihan nokka maassa eikä kerännyt nameja en päästänyt. Ja taas vaan seisoskeltiin. Kunnes yhtäkkiä Nitro ryykäsi kovalla vauhdilla nenä maassa eteenpäin.. suoraan kepille ja nappasi sen tuoden mulle. Höntti emäntä ei tajunnut että tuo oli se kohta missä namit loppuivat ja sen takia homma muuttui ja nenä nousi ylemmäs maasta. Odotin vaan että koira löytäisi nameja ja jatkaisi niitä pitkin. Toisaalta hyvä nähdä että halu kepille on jo luotu. Ja ihan hyvä että vaadin jonkunlaisen jäljestyksen kepillekin vaikka saikin siitä varmaan ilmavainun ja ryysi sen takia... Leikkipalkka.
Tällä kertaa osasin tehdä janan sentään oikein kun viisaammat vähän neuvoivat :)
Jälki n 70metriä, vanheni vahingossa tunnin vanhaksi kun lenkki vähän venyi siinä välissä. Jälleen suoraa, matkalla kolme keppiä ja jäljen lopussa yksi. Nameja alussa ja keppien välissä siten että ennen ja jälkeen kepin oli n 7-10 namitonta askelta. Tällä kertaa vähän pidempikasvillisessa metsässä.
Jälleen niissä kohdissa missä namit loppuivat alkoi vähän arpomaan suuntaa ja pyörimään, jatkaen kuitenkin sitten matkaa. Namittomat kohdat menivät aika vauhdilla, jarrua sai liinasta painaa ja nenä nousi selvästi heti ylemmäs mustikanvarpujen yläosan tasolle. Kun nameja taas tuli, nenä painui alemmas ja tahti hidastui ja työskentely tarkentui. Ekalla kepillä sai selvän ahaa-elämyksen viime kerrasta ja tarttui keppiin jo itse ja toi sen minulle. Tokalla meinasi mennä ohi ja vaati kehotuksen, lopuilla toi taas itse.
Motivaatio on ihan kiva, vähän on vielä selvästi epävarma ja turhautuu ja luovuttaa helposti. Toisaalta nousee heti onnistumisesta.
Tartteisi vielä itse itse päättää mitkä on tavoitteet tämän lajin suhteen, vain häthätää suoriuduttu EK jälki, vai jotain enemmän. No, tuskimpa tuo kovin pilalle menee vaikka tässä miettiessä tekisi milloin mitäkin treenejä jotta lajin idea tulee vähän tutuksi koirallekin.
No niin, pitipä koittaa lisää. Alussa jana, olen päättänyt pitää tuon harjoituksessa mukana alusta asti. Itse jälki oli tällä kertaa n.40m suora, jossa kaksi keppiä siten että keppejä ennen ja heti niiden jälkeen ei ole namia. Maasto kuivahkoa sammalta/kanervaa kallion reunalla.
Janalla Nitro haki aktiivisesti jälkeä, pysyin toki kuitenkin ihan sen lähietäisyydessä perässä. Sai hajun jäljestä ja olisi tahtonut oikaista sinne jo metriä ennen, en päästänyt vaan autoin ihan oikeaan aloituskohtaan. Tiedä sitten oliko oikein vai ei...? Alkupätkä meni kohtuu vauhdikkaasti ja itsevarmasti, tosin varmaan joka kolmannen askeleen namit jäi syömättä. Namittoman kohdan alussa tällä kertaa vähän jäi funtsimaan mitä tehdä, jeesasin vähän (jatkossa pitää kyllä mielummin odottaa ja antaa koiran tehdä ratkaisu). Sitten jatkoi jäljestämistä. Kepin kohdalla en huomannut reaktiota, yllättävää kyllä. Hihkaisin "tuo", ja ilmeisesti Nitro oli merkannut kuitenkin kepin koska nappasi heti oikean kepin suuhun ja toi minulle. Nameja taskusta palkaksi. Sitten jatkoa, muutama askel ilman nameja, sitten namit taas jatkuivat, ok. Seuraavassa namittomassa kohdassa jäi taas tarkistelemaan hetkeksi suuntia, jatkaen sitten aika vauhdilla namittoman kohdan yli. Keppi, samalla hetkellä kun nenä osui keppiin annoin taas pienen äänimerkin, ja Nitro toi kepin. Tässä kohtaa maasto oli pehmeämpää, joten ajattelin tältä kepiltä jatkon olevan helppoa vaikkei nameja heti olekaan, mutta olin väärässä. Tässä myös arpoi suuntaa pitkään, ja autoin jäljelle kun meinasi jo istuutua tuumimaan. Loppu ok.
Seuraava jälki pitää ehdottomasti tehdä pehmeämpään, mahdollisesti kosteampaan maastoon jottei turhaan ole liikaa vaikeusastetta heti alkuun. Pituutta pikkuhiljaa lisää, ja ehkä vähän lyhyempiä namittomia pätkiä, oli hiukan liian vaikeaa. Keppejä pidän kyllä heti mukana. Kulmia sitten vasta myöhemmin mukaan. Nitrosta muuten huomaa hyvin kun on jäljellä, häntä alkaa heti heilua kun jälki löytyy :)
No ni, nyt on sitten käyty jäljelläkin, pitihän kokeesta voitetulle Natural Menulle jotain käyttöä saada. Ja kaipa tuotakin pitää aloitella jos sinne etsintäkokeeseen jossain vaiheessa tahtoo. Edellinen, ja kaikkiaan toinen jälki tehtiin viime heinäkuussa leirillä. Tulevalle selostukselle saa nauraa, jäljestyksestä en juuri tiedä mitään, kunhan räpellellään :) Ja tietty rakentavia vinkkejä otetaan myös vastaan.
Etsin metsästä mahdollisimman vähäkasvillisen kohdan, ja tallasin siihen n. 30-40 askeleen jäljen. Halusin vähän kokeilla miten Nitro suoriutuu, joten jäljessä oli kaksi kulmaakin, molemmat vasemmalle maaston takia. Eli jälki n 10 askelta - kulma - 15 askelta - kulma -10 askelta. Nameja joka askeleella, paitsi kulmien välisellä "pitkällä" suoralla pari askelta ilman.
Nitro yllätti mut taas positiivisesti olemalla alusta asti kivasti kärryillä mitä tehdään. Se pisti nenän maahan jo "janalla" mistä olin aloituspaikkaan kävellyt ilman mitään muita virityksiä kuin pari kertaa kuiskailtu "jälki" käsky. Aloituspaikasta alkoi suorastaan kiskoa jäljelle. Mun ei tarvinnut tehdä muuta kuin vähän välillä jarruttaa remmistä. Ei se nyt kyllä ihan joka askelta käynyt läpi, välillä joku jäi. Ajoi tosi kivasti syvällä nenällä keskittyneesti eikä antanut mun häiritä vaikka penteleen puhelinkin pärähti taskussa soimaan välillä. Eka kulma meni ihan läpihuutojuttuna. Namiton kohta samoin, en huomannut koiran työskentelyssä mitään eroa vaikkei nameja askeleilla ollutkaan, kävi ne silti tarkasti läpi. Tokassa kulmassa joutui vähän tarkistelemaan suuntaa, mutta itsevarmasti sekin löytyi. Kulman jälkeen loppujälki nousi sammaleista kalliota ylös. Pari metriä ennen loppua Nitro alkoi vähän pyörimään ilmeisesti ohittamansa namin perään, korjasin suunnan suoraan. Jäljesti loppuun asti viimeistä askelta myöten, lopussa kasa nameja. Nitro oli ihan pihalla kun aloin kehumaan, se oli vaan jatkamassa työtä :) Mentiin kepillä leikkien pois jäljeltä.
Että sellaista. Mistä pirusta tuo eläin voi aina tietää mitä ollaan menossa tekemään? Mystistä :)
